Vihdoin musta tuntuu, että tää vuosi on käynnistynyt

January 21, 2016

Jep, minä joka niin odotin, että uusi vuosi alkaa ja saan kääntää kalenterista tyhjät sivut eteeni, en olekaan päässyt tähän vuoteen kiinni jotenkaan lainkaan. Tai korjataan sen verran, että vielä eiliseen asti musta tuntui siltä, etten ole ehtinyt hypätä tähän vuoteen mukaan ollenkaan. Olen kokenut turhautumista siitä, että en saa aikaiseksi mitään. Tai olenhan mä touhunnut sitä sun tätä, mutta mihinkään oikeaan asiaan en ole saanut tartuttua. Blogikin on ollut älyttömän hiljainen, koska ei vaan ole ollut mitään annettavaa tännekään.

Jotenkin se on musta niin ärsyttävää, että ensin odotin, että saisin jättää taakseni vuoden, joka oli suhteellisen rankka, mutta kuitenkin niin kovin opettavainen. En kuitenkaan osannut hyödyntää sitä mitä olin oppinut, koska musta jotenkin tuntui etten uskalla tehdä oikein mitään etten kuormittaisi itseäni liikaa ja sitä kautta taas keräilisi itseäni sieltä sohvanreunasta. Sitten ihan huomaamatta kasasin itselleni tästä viikosta sellaisen, että sen tajutessani hengittelin kyllä muutaman kerran oloni kanssa ja mietin, että minkä asian voisin jättää tekemättä. Sitten asennoiduin siihen, että nyt mennään päivä kerrallaan ja katsotaan, että miten käy.

Maanantaina teki vähän kipeää nousta sängystä, ei kylläkään stressin takia, vaan lihakset ne siellä muistutteli, että täällä ollaan. Sain viimein hankittua jäsenyyden salille peräti vuoden tauon jälkeen. Sunnuntaina sain raahattua itseni salille ja huomasin, että hei, jaksan sittenkin tehdä jotain ja kyllä tämä kunto tästä vielä lähtee kohoamaan. Maanantai käynnistyi ripsihuollolla ja suuntasin sitä varten Turkuun. Pikaiset lounastreffit ystävän kanssa ripsien jälkeen, bussilla takaisin Saloon ja sitten töihin.

Tiistaina oli vuoden ensimmäinen pressi johon pääsin aikatauluiltani osallistumaan ja vietin vapaapäivän Helsingissä ystävieni kanssa. Jotenkin kuitenkin koin, etten ollut ihan täysillä messissä ja murehdin sitä, että miten ihmeessä jaksan loput viikosta. Kun illalla palasin kotiin, niin päätin ryhdistäytyä ja purin viimein matkalaukun, joka oli odottanut olohuoneen matolla avattuna mutta täynnä tavaraa, yli viikon. Samalla aloin pakata pienempää matkalaukkua yhden yön Helsingin visiittiä varten. Taas huomasin miettiväni, että miksi ihmeessä olen rakentanut itselleni tällaisen viikon.

Keskiviikkona heräsin jo viiden jälkeen, sillä suuntasin liikkeeseni tekemään vähän töitä ennen Helsinkiin lähtöä. Siellä treffasin Anna-Marian lounaan merkeissä. Pakkasta oli paljon, mutta aurinko paistoi ja tunsin olevani jotenkin paljon enemmän hereillä ja kiinni siinä käynnissä olevassa päivässä. Kävimme ottamassa myös asukuvat. Sain muuten tiistainakin tallennettua kameran muistikortille asukuvat ja kun eilen tajusin, että hitsi, mullahan on kerrankin asukuvia enemmän kuin yhdet muistikortilla niin tunsin ensimmäisen kerran tänä vuonna sen oikean kipinän, että pääsisinpä pian koneelle käymään kuvia läpi.

Seuraavaksi suuntasimme Polhemille Kohinoorin pressiin ja siellä oli niin ihanan keväinen tunnelma, että siitä sai ihan imettyä energiaa itseensä. Viimeisenä eiliselle oli ohjelmassa Bellablogien koulutusilta. Sitä ennen keksin poiketa Zaran alessa, koska voitteko kuvitella, että vuotta on kulunut kolme viikkoa, mutta minä en ole käynyt Zaran alessa kertaakaan. Jotenkin sen tajuaminen herätti mut siihen, että ehkä olisi aika ryhdistäytyä ja kääntää aivotkin vuoteen 2016. Tein pari ihan huippua löytöä ja mikä parasta, olin saanut joulupukilta lahjakortin Zaraan ja niinpä pääsin käyttämään sitä ensimmäisen kerran.

Ehdin juuri sopivasti koulutusiltaan ja siellä oli ensimmäisenä ohjelmassa Hannu Pirilän mentaalivalmennus. Sen aikana jokin napsahti päässäni. Tajusin taas kerran sen, että vain minä itse voin vaikuttaa tähän elämääni ja siihen, että mitä sillä teen. En minä ole sellainen ihminen, joksi olin muuttumassa. En suostu enää elämään sen pelon ehdoilla, että mitä jos ne kamalimmat stressioireet taas tulevatkin takaisin. Jos tulee, niin sitten tulee, mutta jos mietin asiaa ihan liikaa, niin se saa oloni varmasti ihan yhtä kurjaksi.

Mentaalivalmennuksen ja koulutuksen jälkeen suuntasin kummitätini luokse yökylään ja vietimme mukavan illan syöden ja höpötellen. Nukuin yöni niin sikeästi, että nukuin aamulla pommiin ja myöhästyin Adidaksen pressin aloituksesta melkein tunnin. Onneksi en ollut ainoa ja saimme porukalla kuulla uusinnan heti ysiltä olleesta esittelystä. Hyvä niin, sillä aihe oli todella mielenkiintoinen ja tyylikäs. Palataan tähän asiaan ensi viikolla kun saan julkaista kuvatkin.

Pressin jälkeen suuntasin takaisin Saloon ja töihin. Ehdin tuntia aiempaan bussiin ja niinpä sain viimein riisuttua joulukoristeet liikkeestäni. Jep, nuutinpäivästäkin on jo yli viikkoa, mutta en vaan ollut saanut aikaiseksi tätäkään asiaa. Se tunne kun pakkasin koristeita odottamaan seuraavaa joulua, oli jotenkin täydellinen. Sen sijaan, että olisin ollut ihan loppu kaikesta ohjelmasta, niin näiden neljän päivän jälkeen puhkunkin energiaa. Olen viimein kääntänyt sen puhtaan sivun tämän vuoden 2016 osalta ja se tuntuu muuten ihan pirun hyvälle. 

Huomenna suuntaan taas Helsinkiin, mutta tällä kertaa töihin ja sitten alkaa viikonloppu, jonka aikana aion saada niitä roikkumaan jääneitä asioita edes pikkaisen eteenpäin. Asukuviakin lupaan sunnuntaille - oon kyllä aika innoissani siitä uudesta objektiivista.
Tämmöstä tänne, mitäs sinne? Miten vuosi on lähtenyt käyntiin? 

Energisiä päiviä kaikille! ♥



SEURAA BLOGIANI: BLOGLOVIN | FACEBOOK | INSTAGRAM

8 comments:

  1. Ihana Reetta, toivottavasti törmäillään pian. Harmitti, että jouduin jättämään keskiviikon koulutuksen väliin. :(<3

    ReplyDelete
  2. Ihana kuulla, että löysit kuitenkin energian kaiken kiireen keskeltä :) <3 On just tärkeää, että keskittyy tiukkoihin aikatauluihin vain hetki kerrallaan eikä murehdi vielä seuraavaa päivää :)

    Mulla on alkanu aika mukavan lepposasti tää vuosi. Oon ehtiny harrastamaan liikuntaa just hyvin. Ainoaa murhetta on tuonut kenkkuileva auto, koska nää pakkaset nyt vaan ei oikein toimi autojen kanssa. Auto jäi perjantaina huoltoon ja laskun loppusumma kauhistuttaa, mutta ei se varmaan auta kuin kiristellä vyötä hetken aikaa. Ärsyttävää, mutta luultavasti ihan opettavaista taas tähän väliin. Vähemmän shoppailua ja enemmän säästämistä :)

    ReplyDelete
  3. Ihana Noora! <3
    Joo, harmi ettei nähty siellä, mutta toivottavasti taas pian satutaan Helsinkiin samaan aikaan! :))

    ReplyDelete
  4. Jep, toi on niin totta - pitäisi aina muistaa elää vaan sitä käynnissä olevaa päivää, eikä siirtää ajatuksia kaikkeen tulossa olevaan. :)

    Voihan auto! Mä niin pystyn tuntemaan sun fiiliksen, koska mullakin on ollut viimeisten kuukausien aikana kaikkea säätöä auton kanssa ja pari juttua edelleen hoitamattakin. :(
    Mä voisin kyllä lähteä sun kanssa tohon vähemmän shoppailua linjaan mukaan, koska ihan aikuisten oikeasti en tarvitsisi yhtään mitään! Pistetäänkö haaste pystyyn? :D

    ReplyDelete
  5. Haha :D No melkeen pitäs :D Mut tarvisin silti ainakin karoteenitabuja ja pari kirjaa Adlibriksestä :) Vaatteita ja kenkiä en tarvi!

    ReplyDelete
  6. Niin no mun mielestä tän lakon vois just rajata vaatteisiin ja asusteisiin, koska ainakin itselleni ne ovat se pahin houkutus!! :D

    ReplyDelete

« »
Instagram @Reetta_e





Layout by Julia E / Header by Mari H.

Powered by Blogger.